Matkailuautolla Espanjasta itäisen Euroopan kautta Suomeen

Asiakkaan matkakertomus

Ajoimme kesäkuun aikana Espanjasta takaisin Suomeen. Reittimme kulki tällä kertaa Etelä-Ranskan, Pohjois-Italian, Slovenian, Unkarin, Slovakian, Puolan ja Baltian maiden kautta. Matkaan varasimme yhdeksän päivää.

Tammilehdossa
Ensimmäisen yön vietimme Espanja puolella. Rantapäivän jälkeen lähdimme kohti Ranskan rajaa ja matkalla löytyi mukava korkkitammilehto. Pikkutien varrella oli rauhallista yöpyä. Ranskan läpi ajoimme suoraan Italiaan. Pohjoinen Italia on maatalousvaltaista peltomaisemaa. Meillä oli koko matka päällä ”vältä tietulleja” -asetus, paitsi Ranskassa, jonka läpi halusimme ajaa nopeasti. Italiassa yöpymispaikka löytyi Po-joen rantamilta. Laajalla pysäköintialueella vietti yön myös yksi rekka. Tämäkin paikka oli rauhallinen eikä yön aikana mikään häirinnyt.

Slovenia yllätti
Italiasta ylitimme rajan Sloveniaan. Maa on erittäin viehättävä, siisti ja edullinenkin. Sloveniassa tutustuimme Skocjanin luoliin. Luolat ovat huikean suuret ja vaikuttavat. Saavuimme alueelle illalla. Matkalla luolille on yksi matkaparkki peruspalveluineen. Päädyimme kuitenkin yöpymään luolien ilmaisella pysäköintialueella. Muita autoja ei illalla ollut, mutta aamuksi oli toinenkin matkailuauto ilmaantunut. Unkarin läpi ajoimme viipyilemättä.

Tonavan yli Slovakiaan

Slovakia oli jälleen mieluinen yllätys. Siisti, hyvin hoidettu maa ja ystävällisiä ihmisiä. Maisemat todella hienoja ja hintataso edullinen. Jatkoimme Banska Stiavnican kaupunkiin. Keskiaikainen kaupunki on hieno vierailukohde. Kaduilla mahtuu hyvin ajamaan matkailuautollakin. Löysimme ihan keskustasta parkkialueen, jota hoiti ystävällinen vanha mies. Hän ei puhunut sanaakaan englantia. Elekielellä ja viittomilla yhteinen ymmärrys syntyi

Puolassa kaupunkiparkissa

Suurin kaupunki reissullamme oli Krakova. Siellä vierailimme Wieliczkan suolakaivoksella. Kaivoksen välittömässä läheisyydessä on parkkialue, jossa voi myös yöpyäPaikka oli hieman meluisa, mutta ei kuitenkaan yöpymistä häirinnyt. Aamulla ajoimme pikku matka Krakovan keskustaan kaupunkia katsomaan. Ihan vanhan kaupungin tuntumassa on hyvin katuparkkeja. Niihin mahtuu myös matkailuauto. Seuraava kohde oli Bialowiezan aarniometsä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Siellä asustaa viimeiset visentit, eurooppalaiset biisonit. Yövyimme matkailukeskuksen parkkialueella. Muita yöpyjiä ei siellä ollut. Paikka oli rauhallinen ja suojaisa ja aamulla pääsimme heti tutustumaan aarniometsään ja eläimiin.

Sitten Baltiaan

Visenttipuiston vierailun jälkeen suuntasimme Liettuan rajalle ja edelleen Latviaan. Valtatie Liettuasta aina Viroon saakka on hyvä ajaa, vaikka maisemallisesti ei olekaan huikea. Se kulkee rantareittiä ja Jurmalan kohdilta löysimmekin hyvän yöpymispaikan. Parkkialue oli muutaman kymmenen metrin päässä hiekkarannasta ja merestä. Alueella oli pari muutakin yöpyjää. Vaikka oltiin lähellä myös tietä, ei liikenne häirinnyt.

Miten löytää yöpymisalueita

Ehdottomasti täytyy opetella käyttämään karttaohjelmaa. Parhaiten konsti toimii, jos on kaksi matkapuhelinta. Toisella navigoidaan reittiä ja toisella etsitään nähtävyyksiä, kauppoja ja pysähtymispaikkoja. Satelliittikuvasta näkyy helpostikin, miten laaja alue on ja millaisia autoja siellä on parkissa. Monesti satelliittikuvassa näkyy matkailuautoja, siitä tietää että alueelle mahtuu ajamaan. Tämä toimii myös kaupunkiparkkien etsinnässä. Kännykän käyttöä Euroopassa on turha pelätä. Suomalaisissa liittymissä on yleensä 30-35 gigatavua mobiilidataa, joka riittää paremmin kuin hyvin navigointiin ja muuhunkin.

Pari sanaa ajamisesta

Pieniä valtioita on Eurooppa pullollaan. Kuitenkin kansallisuudet poikkeavat toisistaan myös ajotyyleissä. Mikä siinä onkin, että rajan yli tultua huomaa heti, että tyyli on erilainen edelliseen. Esimerkiksi liikennekohteliaisuus on joissakin maissa itsestään selvyys, toisissa mennään puikkelehtien toisista piittaamatta. Vaaratilanteita toki syntyy, mutta kun pitää oman ajamisensa vakaana ja selkeästi osoittaa aikeensa, välttyy monelta harmilta.

Pois moottoriteiltä

Usein kannattaa ajaa pienempiä teitä myöten. Navigaattorin asetuksista löytyy ”vältä valtateitä” sekä ”vältä tietulleja”. Näitä olemme käyttäneet. Moottoritiet ovat niinkuin Suomessakin karsinoitu äänivallien väliin, joten niiltä on turha yrittää maisemia katsella. Pienemmiltä teiltä pääsee mukavasti pysähtelemään mielenkiintoisille nähtävyyksille, piipahtamaan kahvilla, kaupoilla tai vaikka etsiä yöpymispaikka. Usein nämä pienemmät tiet eivät ajallisesti vie juurikaan enempää kuin jos ajaisi moottoritietä. Mukavuus vaan on huikeasti parempi. Ajonopeudet ovat maltillisempia ja harvemmin ilmenee isoja ruuhkia näillä teillä.

Navigaattori vie perille

Joskus karttaohjelma kyllä yllättää. Erityisesti Ranskassa ajellessamme voi päätyä usein todella pienille teille, yksikaistaisille, metsissä ja pikkukylissä suikerteleville kyläteille. Sitkeästi kuljetti navigaattori meitä aina Tanskan rajalta Espanjaan saakka maanteitä, kyläteitä ja metsäteitä pitkin kohti määränpäätä, joissa tulee vastaan toinen toistaan viehättävämpiä kyliä, jokia, siltoja, peltomaisemia.

Liikennesäännöt ne on muuallakin

Kautta Euroopan liikennesäännöt ovat pääsääntöisesti samat. Joitakin poikkeuksia on, ehkä tärkein oikealle kääntyminen punaisilla valoilla. Kääntymisoikeuden huomaa tai sitten ei. Kääntyy sitten kun valo on vihreä. Tärkeintä ajamisessa on, että muut autoilijat ovat tietoisia ja pystyvät ennakoimaan aikeet. Suurissa liikennemäärissä on totuttu siihen, että tilaa on annettava. Alinopeus, kaistojen vaihtaminen tai jarruttelu eivät hermostuta ketään, jos he pystyvät ennakoimaan ja muuttamaan omaa reittiään sen mukaan. Isokin auto liikkuu hiljaa jos tarve on. Helpointa on antaa muiden mennä menojaan ja keskittyä turvalliseen matkantekoon. Ulkomailla liikennekulttuuri voi olla äkkinäistä ja tempovaa, ohi mennään vaikka pientareen puolelta. Pitää vaan muistaa itse ajaa rauhallisesti ja tasaisesti, silloin on itse tehnyt parhaansa. Tiet Euroopassa ovat hyväkuntoisia. Useimmat tiet ovat myös päällystettyjä.